maanantai 13. helmikuuta 2012

Uuden blogin ihastelua

Juu, mä en osaa nyt lähtee omasta blogistani pois ollenkaan. Ihastelen vain tätä etusivua. Ihan tarkoituksella otin noin värikkään blogipohjan ja tekstikin vielä niin kivan räikeetä, ihan vain itteni takia. Piristäähän se värikäs blogi mieltä, vaikka tämä, missä kirjoitan tätä tekstiä, ni tää on kyllä suoraan sanottuna ankea! Saisivat kyllä keksiä jotain väriläiskää tähänkin sivulle!

Niin, mä kävin siellä kylällä ja kävin vain postittaan kirjat. Niitä lähtikin nyt sitten kolme, eli nuiden aiemmassa kirjotuksessa mainitsemieni kirjojen lisäksi läks matkaan vielä Elizabeth Adler: Kesä Toscanassa.
Kyllä mulle tuli itku silmään, kun kirjoitin Historiantutkija-opuksen vapautusilmoitusta. Se oli jotenkin niin muistorikas viikko, kun hankin kyseisen kirjan omakseni Jyväskylästä. Vaikkei kirja itsessään maksanut, kuin reilu 4 euroa, niin siinä kirjassa on tunnearvoa. Toivoin kirjalle kontrolloituja vapautuksia ja jos ei kirjalle löydy lukijoita enempää, niin laitoin toiveen, että kirja lähetetään mulle takaisin, ettei se jää minnekään lojumaan, tai joudu roskiin.

Huomenna meillä on vedenjakelukatkos, alkaa aamuysiltä ja kestää 5-6 tuntia! Viime viikolla tuli postin mukana kirjelappunen asiasta. Piti laittaa ittelle kännykkään illalle muistutus, että muistan ottaa vettä astioihin jonkin verran, ettei ihan kuivin suin tartte olla. Suunnittelin kylläkin, että lähden huomenna jonnekin, vaikka kirjastolle viettään aikaa, mutta saa nyt nähä. Tänään ku kävin kylällä, niin mua ei huvittanut käydä apteekissa hakeen lääkkeitä, vein nimittäin viime viikolla reseptin sinne, että tilaavat mun kaipaamiani tabuja, sillä niitä ei koskaan ole siellä varastossa. On mulla niitä lääkkeitä vielä muutamaksi päiväksi, joten ehkä huomenna tai keskiviikkona, tai jopa torstaina on edessä kyläreissu taas. En mä käynyt tänään edes kaupassakaan, halusin vain nopsaan pois kylältä. Jotenkin ällötti. Minusta on kyllä tullut oikea kotikissa, tai kotihiiri mieluumminkin.

Kun postitin tänään kolme kirjaa, ni ku parkkikselta kävelin postilaatikolle, niin siellä oli Wiener nougat-rasia. Ihmettelin, että ei siellä kyllä suklaata voi olla, että rasia oli liian luhmuinen ja kärsinyt. Sisälle kun pääsin, niin paketista ilmestyi kirja: Tjomanin lapsuus, vuodelta 1955, bookcrossingista HEP-opus, eli taas mulle tuli yksi aarrekirja lisää, rakastan nimittäin vanhoja kirjoja! Tai en mä sillai Rakasta Rakasta, mutta onhan ne ihan kivoja aarteita lukea. Oikeesti mä olen helkutin tarkka siitä, millaisia kirjoja luen, tai ostan. Mulle on tärkeetä kirjan kansi. Eilenkin tein huudot peräti neljästä huutonetin kirjasta, joissa on kaikissa ihanat kannet ja joita olen seurannut huutonetissä pitkän aikaa ja eilen oli sitten sellainen päivä, että ratkesin. Kait mulla men niihin kirjoihin jotain 50 euroa, mutta sou vat!!!! Mä olen nyt niin piristyksen tarpeessa ja ne kaikki kirjat ovat vielä oikeita kovakantisia kirjoja, ei mitään pokkareita.

No juu, lopetan tältä erää. Heippa!




2 kommenttia:

  1. Kas vain, sinäkin vaihdoit blogialustaa, aivan kuten minäkin. On tämä jotenkin parempi käyttää, tekstit ei häviä ikinä bittiavaruuteenkaan eikä ole niitä ikäviä mainoksia. Eli siis onnea uudelle blogille =).
    Minä taidan olla ihan samanlainen kotihiiri kuin sinäkin, ei paljon kylillä viitsi luuhata, vaan aina alkaa tehdä mieli tulla kotiin.

    VastaaPoista
  2. Voi ihanaa, eka kommentti! Kivaa, että miut on löydetty täältä :)
    Juu, piti saada vaihtelua ja piristystä ja mikäs sen hauskempaa, kun aloittaa uusi blogi uudessa paikassa. Tämä on vasta siis mun toinen blogi ja toivon mukaan ei tule enää kolmatta. Mut mene ja tiedä :)
    Nyt yritän laittaa sinunkin blogisi täällä seurantaan, ni saat "kyttärin" hih hih :)
    Ollaan kuule ihan rehellisesti vaan kotihiiriä, mikäs sen ihanempaa :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)