torstai 16. helmikuuta 2012

Väsypalelua

Heräsin aamulla todella väsyneenä ja uupuneena. Olin nukkunut kymmenisen tuntia ja tuntui, ettei sekään riittänyt, mutta pakotin itseni pois sängystä.
Aloitin aamuni pitkällä lasillisella kylmää vettä ja lääkkeillä. Ei tehnyt yhtään mieli keittää puuroa, tai teetä. Sen jälkeen käväsin postilootalla ja sain pettyä, ei yhtään kirjaa, vaikka odotankin viittä eri kirjaa saapuvaksi. No, ehkä huomenna tulisi yksi. Tai sitten ensi viikolla. Pihaankin sai rämpiä, ku taas on niin lunta tullut. Eipä kiinnosta lumityöt, satoipa aamulla taas lisää.
Olen ollut koneella puoli kympistä saakka. Ennen kahtatoista tuli niin huono olo, että oli käytävä lämmäyttämässä kalasoppaa ja join lasillisen maitoa. Siinä mun ruoka. Tulin ihan ähkyyn jo tuostakin.
Olen päättänyt, että syön vain nälkään, en jatkuvasti mussutellen ja ne keksit jätän kyllä kauppaan, ne on mulle turmiollisia!
Koitin tuossa ottaa pienet päikkärit, ois ollut kolme varttia aikaa, ni 35 minsaa jaksoin olla sängyssä, ei tullut uni, paleli vain. No, sainhan edes pidettyä silmiä kii, mutta en osannut muuten rentoutua.
Nyt haen sumppia. Kaverina on kaksi palaa jälkiuuniruispalaa ja oikealla voilla, ku sitä vielä ol kaapissa. En laske kaloreita, enkä hiilihydraatteja, syön, että piristyisin, kun en ruoan kanssa syönyt leipää. Yritän lämmitellä kylmiä käsiäni lämpöisen kahvimukin ympärillä. Ulkona välillä paistaa aurinko ja välillä menee pilveen. Olisi ihana lenkkeilyilma, vaan en lähde minnekään tänään. Nautin vain kotona olosta ja tästä väsymyksen tunteesta.

Näin viime yönä ihan outoja unia: se superdieetti-Jutta seukkas mun lapsuudenystävän kanssa ja tää lapsuudenystävä kyseli minulta, että olenko mä nyt mustis? No en tod. Sit se lapsuudenystävä laittoi pienen huumepussin mun oikeeseen korvaan, ku men auto ohitte. Se auton kuski tietty huomas sen, pysäytti ja alkoi peruuttaa, se ol siviilipoliisi vielä.
Sit olin johonaki talossa hoitamassa lapsia, piti vaihtaa poikavauvalle vaippa, ku oli pissinyt vaipan ohi. Huoneeseen tuli iso hämähäkki ja tunsin, kuinka se kutoi seittiä mun ympärille.
Sit etsin vessaa ja isossa kylpytuvassa oli paljon kaappeja ja penkkejä ja vanhoja koulukavereita. Mulla ol menkat, eikä yhtään sidettä, tippoja vain valui ja mä melkein vollasin, että mun on saatava side jostain!
No sitten mun pit ruokkia joitakin tummaihoisia venäläisiä isoja ukkoja. Piti paistaa lihakimpaleita ja ne söi, kuin sudet raadellen. Mä itse en syö lihaa, kuin ihan satunnaisesti ja nuo lihakimpaleet oli unessa kauhistus!

Kamalan karsee uni! Siitä mä sitten heräsinkin niin helvetin uupuneena!

Joka ilta mä rukoilen ihania unia nähtäväksi, ni sitten viime yönä oli oikein painajaisten yö :(

Eilen paikallislehdestä katsoin, että Naisten Raamattupiiri ois huomenna jo päivällä. Saa nyt nähä, jaksanko mennä, vai onko jotain muuta mukavaa. Toisaalta ois niin ihanaa pitkästä aikaa mennä sinne, mutta huomenna sen sitten näkee.

Vähän helpotti tuo eka mukillinen sumppia ja leivät, piristi hiukan. Vielä on puoli mukillista sumppia. Join myös jääkaapista piimän loput.

Tällaista tyhjänpäivästä tämä saikkulaisen elo on, ei mitään ihmeitä tapahdu. Kuivaa jaaritusta vaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)