tiistai 20. maaliskuuta 2012

Danielle Steel: Katkeransuloista

Kirjaston kirjana poistomyynnistä ostettu kirja, muistaakseni kesällä 2011, ostin tän yhdellä eurolla. Nykyään tämä on jo bookcrossing-kirja, sillä olen rekannut tämän.
Englanninkielinen alkuteos Bittersweet. WS Bookwell Oy, Juva 2001, 442 sivua.

India Taylor on omistautunut perheelleen. Hän on joutunut uhraamaan uransa palkittuna valokuvajournalistina. Miehelleen Dougille hän on 17 yhteisen vuoden jälkeen lähinnä lasten huoltaja - ei juuri enempää. Eräänä päivänä India kohtaa Paul Wardin, Wall Streetin suurliikemiehen, joka elää omilla ehdoillaan ja kiertelee maapalloa jahdillaan.
Ystävyys syntyy huomaamatta heidän välilleen. Sitä ei suunniteltu. Ei myöskään suurta sydänsurua Paulin elämässä. India on ainoa, joka pystyy lohduttamaan miestä. Samalla Paul rohkaisee Indiaa tarttumaan jälleen uraansa.
Tilaisuus tulee yllättävässä muodossa. Mutta vaatii rohkeutta tarttua siihen. Paul on silti ollut Indialle kuin tiedostamaton tienviitta, osoitus uusista mahdollisuuksista. Paulin ja Indian intiimit keskustelut eivät kysy aikaa eivätkä paikkaa.
Lopulta on ratkaisun hetki. India astuu kohti uutta ja löytää sisältään voimakkaan ja herkän, itselleen uskollisen naisen.

Sain luettua kirjan eilen 20:46, muutoinkin itkuisen päivän iltana tämän kirjan loppu itketti vielä entisestään. Monesti halusin jättää lukemisen kesken, raivostutti suorastaan tällainen hempeänlempeä lätinä ja ennalta arvattavuus. Jokin sai minut ottamaan päivä päivän perään tämän kirjan käteen ja lukemaan, vaikka potuttikin.
Tästä kirjasta  jäi mieleen oikea kirjan tarinan elinkaari, eli että on alku, keskikohta ja loppu, kaiken huipentava finaali.
Viimeiset 40 sivua luin yhdessä hujauksessa ja lopussa tuli itku silmään! Oli niin ihana loppu. Jotenkin lopussa samaistuin tarinaan ja ajattelin erästä miestä elämässäni, kirjan viimeisiä sivuja lukiessani.
Jos et ole vielä tarttunut tähän kirjaan, niin nyt on se hetki, ota ja lue tämä kirja, se kannattaa!!!!!

Eikös ollutkin hyvä myyntipuhe loppuun???? Hihhihhihhih :)

Eilen sain postin tuomana kolme kirjaa ja tänään tuli neljä kirjaa :)
Että tällaista täällä.


3 kommenttia:

  1. Mitäs sie itkit?

    Mie itkin tänään ko:
    - nettideitis pyörii aina vaa ne samat miehet
    - ne miehet on aikaa sitte toettu epäluotettaviks
    - mie aattelin menneitä suhteitain
    - en saanu tehtyy mittää kunnollist
    - söin iha liikaa
    - miun pitäis iha oikiasti saaha painoo ales
    - netti pätkii koko aja ko täs talos on niin monet langaton netti ja jostai syyst se sit sotkee miunki yhteyen ko roikun ties kenen yhteyen pääs mut en saa tehtyy sit mitää jonku rajotusten vuoks. Mie nii tarttisin jonki teknisen miehekkeen tänne...!!! :/

    Kaikis näis vaiheis menin poraamaa ja niitte jälkeeki. Kaikki tais lähtee yhest typeräst nettideittien kautta saadust viestist. Mie en jaksa taaskaa kattoo mitä kirjoitin ja paljonko merkkejä jäi poies. Anteeks siul ja jätä julkasemata jos haittaapi liikaa.

    -t

    VastaaPoista
  2. Voi sinnuu :) Kiitos kommentista, sinä se jaksat pitää yhteyttä :)
    No mä olen viime viikkoina itkenyt ihan kaikkea mahdollista. Joskus tuntuu vain niin turhalta koko elämä, että ois paree tappaa ittensä :( Ei mua kukaan kuitenkaan jäis kaipaamaan.
    Sit mä kuitenkin itken, kuinka ihanat veljet mulla on ja vielä ihanansuloiset kolme veljenpoikaakin :)
    Kyllä muakin kypsyttää tuo nettideittailu. Mulla vaan on siellä profiili, ilman kuvaa nykyään. No, ei siellä eilenkään ole kukaan käynyt. Joskus tulee joltakin joku viesti, mutta en enää viestittele kenenkään kanssa siellä aktiivisesti.
    Tulin muuten just kylä- ja kauppareissulta. Kävin vaihteeksi meitin K-Supermarketissa. Mullahan ol kärry täynnä tavaraa, ku yleensä käyn vain kerran viikkoon kaupassa. Tällä kertaa oli ihan puutoslistakin mukana, jopa muistin senkin :) Kassalla päästin sitten ohitseni sellaisen herrasmiehen, jolla oli puku päällä(oli vanha äijä), sit sellaisen jonkun kolmikymppisen hepun, joka oli kovin tutun näköinen, hän oli oikein mielissään, kun pääsi vähine ostoksineen mun edelle ja sit päästin vielä yhden pullukkanaisen edelleni, joka sanoi, että sähän saat seistä tässä koko päivän ja nauroin, että joskos mä hänen jälkeensä pitäisin paikkani ja niin pääsin kassalta pois kaksine kassineni. Mut se kollipoijan hymy oli jännä, ku katto mua silmiin :) hih hih Enhän mä tiedä, vaiks oli varattu, mutta piristi se pieni saatu hymy mun päivääni :)
    Juu, pitäs minunkin saada painoa tiputettua ja sainpa tehtyä kauppareissun niin, etten ostanut keksejä, en pullaa, en karkkeja, vaan ostin ihan kunnon RUOKAA :) Hyvä minä :)

    VastaaPoista
  3. Nyt naiset lopetatte nuo itkemiset. Miesten takia ei ainakaan itketä yhtään! Nainen ilman miestä on paljon onnellisempi, itsenäisempi, vapaampi tulemaan ja menemään ilman kompromisseja. Hiiteen kaikki ukot, nyt lippu pystyyn ja hymy huulille!

    En muista että olisin lukenut tuota kirjaa, se on ehdottomasti siis luettavien listalla. Ainakin tsekkaan, että olenko lukenut.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)