maanantai 16. huhtikuuta 2012

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Bookcrossing-rinkikirjana perjantaina tullut opus.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2011, 287 sivua.

"Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?"
Rehellinen romaani epätäydellisen äidin varovaisesta rakkaudesta.
Vaikka Tuulan elämä kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa on hyvää, hänen mielessään alkaa itää ajatus sijoitetusta lapsesta. Harria hanke epäilyttää ja Tuulan ystävätärkin puuttuu asiaan:"Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia?"
Asiat alkavat edetä vauhdilla, kun Tuula ja Harri kuulevat mahdollisista lapsista. Sisarukset Luke ja Venni, 8 ja 5, asuvat kriisiperhekodissa, koska jengoiltaan menneet vanhemmat eivät pysty huolehtimaan heistä. "Mikä sun lapsuuden kauhein kokemus on?" kysyy Harri. "Koko lapsuus", vastaa Tuula, eikä uskalla sanoa ääneen, että häntä pelottaa.
Mistä löytyvät oikeat sanat, kun tunteet lyövät laidasta laitaan?

Sain kirjan luettua eilen 21:55, vaan en jaksanut enää tulla koneelle. Heräsin vajaa tunti sitten, ennen kuutta ja tää on mun ihanneaamu, ku olen jo koneella tähän aikaan ja kirjoittamassa blogia :)
Monet itkut tuli itkettyä tätä kirjaa lukiessa, välistä naurattikin. Oli painostava tunne rinnassa kirjaa lukiessa, teki mieli alkaa huutaa sisäistä pahaa oloa itsestä pois. Itkin myös kaikkia maailman huono-osaisia lapsia :(
Ihanat lauseet: sivulla 286: "Ajattelen hänestä hyviä ajatuksia." ja  sivulla 287: "Kaunis yksinäisyys."
Lopusta jäi sellainen mielikuva, että äiti on perheessä se, joka valvoo toisten unta, siis kuvainnollisestikin.
Tavallaan kipuilin tätä kirjaa lukiessa omaa isä-suhdettani ja toisaalta taas sitä, että olen yksin minä, minä hoidan kaikki asiat yksin, ei ole ketään, kenelle purkaa huolia ja murheita, ei ole ketään, keneltä saisi rakkautta ja halauksia, kun sitä kaikkein eniten kaipaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)