lauantai 5. toukokuuta 2012

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

Ostin tämän alkuvuodesta meitin K-Supermarketista ja hinta oli jotain 8 euroa, himpun alle vissiinkin. No, sanotaan, jotta alle 10 euroa ainakin, ni ei mee pahasti harhaan :) Kirjan rekkausjournaliin olin kirjoittanut, että yritän lukea kirjan ennen juhannusta, no nyt se tuli luettua tänään 17:46 :)
2. Painos, Taskukirjan tuottaja  Bonnier Kirjat OY, Painannut UAB PRINT-IT, Liettua, 2011, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, suomentanut Annukka Kolehmainen, 278 sivua.

VALOA, ELÄMÄVIISAUTTA JA HUUMORIA PURSUAVA HYVÄNTUULINEN ROMAANI

Tansanialainen Angel - intohimoinen kakkuleipuri - asuu Ruandan Kigalissa miehensä Piuksen ja viiden orvoksi jääneen lapsenlapsensa kanssa. Angel on muuttanut rakkaan harrastuksensa bisnekseksi: hän leipoo yksilöllisiä täytekakkuja mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.
Mutta Angelin luo ei tulla vain kakkujen takia. Angel osaa myös kuunnella huolia, antaa neuvoja ja järjestellä vaivihkaa ihmisten asioita. Joskus hän toimii amorinkin apulaisena...
Murheiden vastapainona on aina myös iloja ja silloin on syytä juhlia yhdessä kakun äärellä!

Gaile Parkin kerrostaa tarinansa kuin Angel kakkunsa: vuoroin makeaa ja hykerryttävää, vuoroin kirpeää ja murheellista. -Me Naiset

Kirja antaa uskoa huomiseen. -Kodin Kuvalehti

Mma Ramotswen fanit tulevat rakastamaan tätä. -Marie Claire.

Kirja koostui neljästätoista eri luvusta, jotka oli numeroitu ja otsikoitu siihen jaksoon sopivalla sanalla. En ala niitä tähän luetteloimaan, että pysyy jännitys yllä, jos joku haluaa lukea tän kirjan. Minä ainakin tykkäsin kirjasta kovasti, kun pääsin alkukömpelyydestä eroon, sillä vieraskieliset nimet ja vieraskieliset lausahdukset sotki hiukan lukemista, mutta nopeasti niihinkin tottui. Kun aloin lukea tätä kirjaa, luin välillä ihan toisenlaista kirjaa, josta näppäilen kirja-arvion ehkä huomenna. Halusin vähän alussa sekoittaa tässä kirjassa luulemaani plaaplaa-juttua vähän sähäkämpään tekstiin. Nyt kuitenkin näinä parina päivänä luin vain tätä kakkukauppa-kirjaa. Suosittelen kyllä lämpimästi tätä kirjaa. Tässä sai nauraakin, mutta vasta kirjan loppupuolella, harmillista kylläkin.
Paras lause löytyi sivulta 200: " Kiitos, että korvasi halusivat kuulla tarinani ja sydämesi halusi ymmärtää sen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)