torstai 31. toukokuuta 2012

Jane Green: Mr Maybe

Kirjastosta lainattu pari viikkoa sitten.
Penguin Books 1999, 425 sivua.

At twenty-seven years old Lippy thinks there`s lot to be said for a rich huspand. So when Nick comes along - lovely, funny, handsome Nick, who has no money whatsoever, lives in a grotty North London bedsit and thinks the perfect night out consists of the pub, his mates and a few pints - she decides he`s only good for a fling.

No strings attached.

Investment banker Ed, on the other hand, could possibly be the answer. His house in Regent`s Park more than makes up for his hideous moustache, she can probably overlook his irritating habits, and anyway he`s crazy about her. But does Lippy real know what she needs? Is she just in love with being loved? Is she loving the lifestyle, rather than the man?

                                                      Eventually Lippy makes her choise.
                                                   Let`s just hope it`s the right one...

                                PRAISE FOR JANE GREEN`S EARLIER NOVELS:

                         A hilarious and poignant look at love and sex in the 90`s´
                                                                   Elle

                                               Funny and honest, it`s superb stuff
                                                               Company


                                                        Compulsively readable
                                                               Sunday Times

                      The kind of novel you`ll gobbel up at a single sitting
                                                       Cosmopolitan
 

Joo, eiköhän tuo enkun molotus nyt jo piisaa. Tämän kirjan halusin lainata siksi, että halusin vaihteeksi lukea jotain haastavampaa ja enkuksi. Aloin lukea tätä samana päivänä, kun kävin kirjastossa, eli huomenna siitä tulee kaksi viikkoa. Luin vaihdellen tätä opusta ja tuota tiistaina luetuksi saamaani Sudentaivalta. Eikä haitannut kyllä yhtään, että jätti aina välleen toisen kirjan pöydälle lepäämään, kun otti toisen opuksen luettavaksi. Tällä tavalla tuli luettua kaksi kirjaa aika yhtäaikaa. Eikä tosiaankaan haitannut, kun lukemiskieli vaihtui suomesta enkuksi. Se tuntui vain kivalle. Enpä mä tästä kirjasta jokaista sanaa ymmärtänyt, mutta täytyypä todeta, etten käyttänyt kertaakaan sanakirjaa :) Kaikesta huolimatta mieleni pyöräytti tästä opuksesta ihan oivallisen tarinan.

Tyttö seukkaa miehen kans, jolla ei oo rahaa ja jonka ystävätkin ovat ihan perseestä ja miehen asuntokin on kuin sikolätty.
Sit tyttö tapaakin rikkaan miehen, jolla on karmeet viikset. Hyö alkavat seukata ja mies ostaa lahjoja tytölle. Tyttö "rakastuu" mieheen, he menevät kihloihin.
Tyttö haluukin viettää aikaa omillaan ja miettiä tilannetta. Tyttö tapaa ensimmäisen miehensä, rentun, hyö suutelevat. Tyttö tajuaa, ettei hän välitäkään rikkaasta miehestä. Pari eroaa.
Tytön kaverit järkkäävät juhlat, jonne tulee myös tämä renttu yhden tyttösen kanssa, pääosa-tyttö luulee heitä pariksi ja alkaa juomalla juoda. Renttu lähtee saattaan tyttöä, kun on saanut selvitettyä, että typykkä, jonka hän toi juhliin, olikin hänen pikkusiskonsa. Pari menee taksista tytön asuntoon, rakastelevat ja tyttö huokaa, jotta hän on tullut kotiin. Renttu tunnustaa tytölle, että on rakastunut tähän. Lopuksi renttu kertoo, että hän on saanut kustannuspäätöksen kirjastaan.
Sen pituinen se.

Tätä kirjaa lukiessa, ajattelin tahtomattanikin omia miesjuttujani.
Miksi mä en ole tällä hetkellä rakastunut kehenkään?
Miksi mulla ei ole miestä, jota ajatella ja kaivata?
Kaikki ehdokkaat tuntuvat niin latteilta, eivät herätä mitään intoa. Miksi?
Mä vaan elän päivästä toiseen, eikä mun elämälläni ole mitään päämäärää.
Ihan kuin ajelehtisin päämäärättömästi jossakin nesteessä. Ja syön vain lääkkeitä.
Tunnen oloni niin helvetin vanhaksi.
Voisin vaikka kuolla pois.
Eikä itketä yhtään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)