perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hyytävä uni

Oikeaan peukkuuni oli tullut haava ja se vuoti verta, kuin härän perse konsanaan. Joku sitoi siihen siteen, mutta liian löyhästi ja sanoinkin, ettei side pidä verta millään. En pystynyt itse sidettä tiukentaan.

Olin linja-autossa, jota ei ajanut kukaan, kumminkin linkka kulki eteenpäin, sillä siinä oli automaattiohjaus. Eteen ol tulossa mutka ja ajattelin, ettei linkka kyllä osaa mutkassa mennä, joten hyppäsin rattiin. Linkka vain kiihdytti vauhtiaan, enkä saanut automaattia pois päältä. Vastaan tuli keskelle tietä pysäköityjä autoja, kymmenittäin, ihmisten ruumiita, joiden kasvot oli ihan valkoisina. Ruumiit nuokkuivat toisiaan vasten. Kieputin linkkaa ja se vaan huristi kiihtyvää vauhtia eteenpäin. Missään ei näkynyt elävää ihmistä, kaikki olivat kuolleet. Peukustani vuoti verta, linja-auto kiiti eteenpäin ja mä vaan yritin kaiken voimalla väistellä pysäköityjä autoja ja ruumiita.

Olin kotona ja laittamassa aamupalaa kouluun lähteville pikkuveljilleni.
He olivat taas lapsia, kuten yleensäkin mun unissani. Oikeasti molemmat ovat jo aikuisia ja heillä on jo lapsia. Mutta unessa, siinä mä keitin heille kaakaota ja voitelin voileipiä.

Mua itkettää, ku muistan tunteen aamulla, tuosta unesta. Se oli karmiva; verta, kuolleita ihmisiä ja jatkuvasti kiihtyvä linja-auto ja väistettäviä, keskelle tietä pysäköityjä autoja. Hyi olkoon!

Ulkona sataa vettä, koko päivän on satanut. Kesäkuu alkoi siis sateella :) Kyllä mä rakastan sadetta!
Kävin aamupäivällä postittaan pari kirjaa, vein ne ihan kylälle postilootaan, että sain ne tänään matkaan, ovat nyt olleet matkalla kolme varttia, sillä neljätä se loota tyhjättiin. Men uuteen kotiin kirja toukokuun kirja-arvonnan voittajalle ja arvoitusarkusta napattu kirja.

Eilen aloitin lukeen Pirjo Hassisen Mansikoita marraskuussa-pokkaria. Tänään laitoin kontaktimuovin pokkarin kansiin ja jatkoin lukemista. Pääsin kirjassa vain sivulle 60 ja sitten tökkäs. Jotenkin koin tarinan siihen saakka hyvinkin rikkonaiseksi, kun hypittiin hetkestä ja tapahtumasta toiseen ja taas takas. Jätin siis kirjan kesken ja maanantaina postitan sen uuteen kotiin. En viitsi sitä viikonlopuksi viedä lootaan kastumaan, siksi postitan sen ens viikolla.

Sunnuntaina meillä on Kynäisten tapaaminen kirjastolla. Mulla on tarina puolivalmiina, eli paperilla, mutta ei vielä koneella. Jotenkin koneelle kirjoittaminen jää aina viime tippaan.

Illan olen vain kotona ja kuuntelen sadetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)