torstai 15. marraskuuta 2012

Stephen King: Carrie

Lukemani kirja on vähän erilainen kanneltaan. ensinnäkin kirjailijan nimi on punaisella, sen yläpuolella lukee TAMMI valkoisella ja nimi Carrie on kirjoitettu harmaalla. Takakansi on musta ja teksti valkoista.
Painokaari oy, Helsinki, 1991, 206 sivua, suomentanut Tuula Saarikoski. 3.painos.

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu vielä Carrie maksamaan - järejestetään sille joku mahtava pila, niin että koko kaupunki saa nauraa. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit kenene kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen...

Tämä koko kirja oli rakennettu mun makuuni todella oudolla tavalla. Välissä oli raportteja tapahtuneesta kauheudesta, välillä taas tarinan kerrontaa normaalisti ja taas raportteja. Ihan tyhmä kirja, en tykännyt ja jäikin lukematta viimeiset noin 50 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)