torstai 20. joulukuuta 2012

Anna Gavalda: Karkumatka

Marraskuun eka päivänä saatu yllätyskirja viikolta 43.
WS Bookwell Oy, Juva, 2012, 120 sivua, suomentanut Lotta Toivanen, Gummerus.

Miten kauan meillä riittäisi tarmoa tempaista itsemme irti arjesta ja lähteä tämänkaltaisille karkumatkoille? Montako vapaahetkeä elämä meille vielä soisi? Montako ähäkuttia? Montako lyhyttä jatkoaikaa? Milloin kadottaisimme toisemme ja millä tavoin siteet höltyisivät?

Montako vuotta vielä, ennenkuin olisimme vanhoja?(takakansi)

Auto on lastattu tirskahduksilla, kyynelillä, hymyillä ja nostalgialla. Umpitylsiin sukuhäihin matkaavat hillitty Simon, tämän ylisäntillinen vaimo Carine ja Simonin siskot, boheemi sinkkunainen Garance ja avioeroa läpikäyvä Lola.
Juhlapaikalle päästyään porukka saa kuulla, ettei sisarusparven kuopus Vincent päässytkään työkiireiden vuoksi häihin. He päättävät karata paikalta ja lähteä viettämään aikaa Vincentin kanssa, joka asustelee vanhassa linnassa ja pitää siellä opastuskierroksia.
Hetkeksi sisarukset unohtavat tenavat, siipat, aviohuolet ja velvollisuudet ja varastavat aikuiselämästään aikaa viimeiselle kauniille, hilpeälle ja haikealle lapsuuspäivälle.(sisälirpake)

En tahtonut päästä kirjaa lukiessa jyvälle tarinan juonesta, kuka oli mikä ja teki tai sanoi mitä ja kuka meni minne???Monia kysymyksiä risteili kirjaa lukiessa, kunnes kirjan loppupuolella pääsin juoneen kiinni, että jotkut lähtivät kesken häistä tapaamaan jotain miestä ja viettivät päivän miehen kanssa ja loppupuolella osa porukasta kuunteli autossa jotain musaa.
Jutun perimmäinen olemus ratkesi tuossa hetki sitten vasta, kun kirjoitin tuota lisälirpakkeen tarinaa tähän kirjoitukseen ja mulle tuli kyyneleet silmiini, kun ajattelin omia veljiäni ja sitä, kuinka huomaamatta heistä tuli aikuisia ja perheellisiä. Kyyneleet vaan valuu mun silmistä :``( Tämähän ol ihana kirja!!!!!!


1 kommentti:

  1. Mie oon kans sellane ett kyyneleet tulee helpolla, no mikä ny sit onkaa helpolla, silmiin lukies tai leffaa kattoes. Nyt mie oon kyl itkeny iha muista syist. En saa nukuttuu, en vaa saa. Asiat painaa ja aattelen kaikkee sellasta taatusti surullist ja masentava.

    Joulu ahistaa!! Ahistaa ett pitää jaksaa olla toiste seuras ja vaikuttaasellaaselt et elämä ompi juur sellasta ko haluun... :-(

    tiina

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)