sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kansiot sulkeutuvat

Kiitos tästä päivästä. En enää tee lisää paljastuksia, kyllä jämpti on näin. Hei vaan heissan!
Mulla ei oo enää mitään asiaa, hyvä näin :)
Ollaan hiljaa ja hymyillään, saadaan kaloja :)

Ahven

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kalalajia. Ahven oli myös pakinoitsija Arvi Ahvenaisen käyttämä nimimerkki.
Ahven
Perca fluviatilis 2008 G1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Ahvenet Percidae
Suku: Ahvenet Perca
Laji: fluviatilis
Kaksiosainen nimi
Perca fluviatilis
Linnaeus, 1758
Ahvenen levinneisyys
Ahvenen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ahven Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ahven Commonsissa
Ahven (Perca fluviatilis) on Suomen yleisin kalalaji ja Suomen kansalliskala. Se on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään.

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäkö

Ahven on teräväsuomuinen, yleensä vihreäsävyinen kala, jossa on tummia pystyraitoja. Sen väri vaihtelee lähes mustasta vaalean harmaanvihreään. Tummissa vesissä, etenkin paljon humusta sisältävissä vesistöissä ahvenet saattavat olla myös ruskeankeltaisia. Vesistöissä, joissa uitetaan puuta, tavataan silloin tällöin myös oransseja ahvenia.[2] Ahvenen tunnistaa helposti myös puna-oransseista vatsaevistä ja pyrstöstä sekä teräväpiikkisestä selkäevästä, jossa on musta laikku. Kiduskannen suurimmasta luusta sojottaa taaksepäin terävä piikki, toisessa puolestaan on hienompaa sahanterää. Nopeakasvuisen ahvenen niska voi muodostua jykeväksi ja jyrkästi nousevaksi, minkä johdosta isoja ahvenia usein nimitetään kyrmyniskoiksi.
Yleensä ahvenet elävät 20–25-vuotiaaksi. Maksimipaino on yleensä noin kilon luokkaa, ja kasvunopeus vaihtelee suuresti – suuri kyrmyniska on väistämättä kohtalaisen iäkäs, mutta myös pieni, muutaman kymmenen gramman painoinen yksilö saattaa ääritapauksessa olla yli 20-vuotias.
Suomessa saatiin vuoden 2010 syyskuussa maailmanennätysahven Ahvenanmaan Kökarilta, painoa sillä oli 2,9 kiloa. 1900-luvulta on tieto 3,6-kiloisesta kalasta.[3]

Levinneisyys

Ahvenen levinneisyysalue sisävesissä kattaa lähes koko Euroopan Italiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta, ja ulottuu Siperiaan Kolymajoelle saakka[4]. Suomessa ahven on levinnyt lähes koko maahan, ainoastaan pohjoinen käsivarsi on paikka, jossa ahventa ei tavata. Eurooppalaista ahventa on istutettu myös Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Kazakstanin järvissä elää oma ahvenlajinsa Perca schrenkii. Pohjoisamerikkalainen kelta-ahven (Perca flavescens) on jotakuinkin identtinen eurooppalaisen ahvenen kanssa niin elintavoiltaan kuin ulkonäöltäänkin.

Elinympäristö

Suomessa ahven asuttaa järviä, hitaasti virtaavia jokia ja merten rannikkoseutuja koko maan alueella; ei juuri ole vesistöjä, joissa ahven ei viihtyisi. Se on rantavesien kala eikä viihdy syvänteissä lukuun ottamatta talvea, jolloin se hakeutuu pois rannan tuntumasta. Ahven sietää happamia vesiä hauen ohella parhaiten Suomen kaloista, mutta jos pH laskee lähelle neljää, lisääntyminen ei enää onnistu.

Lisääntyminen

Ahven prahalaisessa kalanäyttelytalossa
Ahvenkoiraat tulevat sukukypsiksi 3–5-vuotiaina ja naaraat 5–6-vuotiaina. Ahven kutee keväällä huhti-kesäkuun aikaan, kun veden lämpötila ylittää kuusi astetta. Ne kokoontuvat rantaveteen, jossa on suojaavaa kasvillisuutta. Naaras laskee mädin valitsemaansa paikkaan ja koirasparvi hedelmöittää sen maidillaan. Ahven on erittäin tehokas lisääntyjä ja puolikiloinen naaras saattaa laskea 66 000 mätimunaa, jotka koiraat hedelmöittävät. Limainen ja putkimainen mätinauha kiinnittyy pohjakasveihin ja oksiin. Poikaset kuoriutuvat 2–3 viikon kuluttua 6–7 mm:n kokoisina. Kuoriutuneet poikaset saavat aluksi ravintonsa pienestä ruskuaispussista, mutta siirtyvät pian syömään eläinplanktonia kuten vesikirppuja, surviaissääsken toukkia ja hankajalkaisia.

Ravinto

Ravinnokseen pieni ahven käyttää eläinplanktonia, iän myötä ruokavalioon tulevat pohjaeläimet ja pikkukalat. Pyydettyjen ahventen vatsasta on löytynyt mm. kaloja, rapuja, simpukoita ja jopa kiviä joita ahven saattaa nielaista vahingossa etsiessään ravintoa pohjasta. Todennäköisesti ahvenyksilöt erikoistuvat erilaisiin ravintokohteisiin; tämä selittäisi suuren kasvunvaihtelun eri yksilöiden välillä.lähde? Suurempien yksilöiden ravinto koostuu yksinomaan kalasta.

Kalastus ja käyttö

Parisataagrammainen pilkkiahven.
Ravinnonhankinnassa ahven noudattaa vuorokausirytmiä, jota kalastajat hyödyntävät: aktiivisimmin ahven tarttuu täkyyn aikaisin aamulla ja iltamyöhällä. Syksyllä paras syönti osuu kuitenkin lähemmäs keskipäivää. Ahventa pyydetään katiskoilla, verkoilla, onkimalla, virvelöiden, pilkkimällä ja perhokalastamalla. Ahvenen liha on vaaleaa ja maukasta. Paikoin ahventa arvostetaan Euroopassa erittäin paljon. Teollisesti peratut ahvenet käyvät raaka-aineena niin kotiruoanlaittajille kuin ravintolakokeillekin.

Ahven kulttuurissa

Suomessa ahven on valittu maan kansallisymboleihin kuuluvaksi kansalliskalaksi. Valinnan teki vuonna 1994 yleisö Kalatalouden keskusliiton järjestämässä äänestyksessä. Toiseksi eniten ääniä äänestyksessä sai hauki. Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäaikaisen tiedotuspäällikön Terho Poutasen mukaan ahven on ominaisuuksiltaan perisuomalainen: "kyrmyniskainen, hitaahko, piikikäs".[5]


LÄHDE: WIKIPEDIA :)











1 kommentti:

  1. Prahalainen ahven näyttää vähä yksinäiseltä.

    tiina

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)