torstai 7. maaliskuuta 2013

Siri Hustvedt:Kesä ilman miehiä

Joskus syksyllä saatu pokkari hippakirjana, sain samana päivänä tätä kirjaa kaksi kipaletta, joista toinen men sitten kaverille.
Seven pokkari, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2012, 232 sivua, suomentanut Kristiina Rikman.

Ja silti hän sanoi paussi, ei ero, voidakseen jatkaa tarinaa siltä varalta, että sattuisi muuttamaan mielensä.
Eloisa, älykäs ja provosoiva romaani Mia Fredricksenistä, jonka mies haluaa pitää taukoa avioliitosta. Mia saa hermoromahduksen ja toivuttuaan shokista hän vetäytyy lapsuutensa kotikaupunkiin äitinsä helmoihin. Yhden kesän aikana Mia saa vedetyksi ympärillään olevien ihmisten elämään ja hän oppii näkemään oman tilanteensa kokonaan uudessa valossa. Mia pohtii rakkautta ja avioliittoa, käy läpi muistoja ja miettii onko paussi sittenkään kaiken loppu.

Sain luettua yli puolen välin, jäi lukematta taaskin se viimeiset 100 sivua. Tämä ei vain iskenyt.
Joo, mies haluaa paussia ja muuttaa yhteen toisen eukon kanssa, aviovaimo saapi shokin ja joutuu pöpilään, sit muuttaa entiseen kotikaupunkiinsa ja visitteeraa äitinsä ja tämän ystävien, Joutsenten, luona vanhainkodissa.
Sit alkaa pitää jotain runopiiriä nuorille teinitytöille ja kirjoittelee sähköpostiviestejä tyttärensä, entisen, paussimiehensä, kanssa ja jonkun mr.Nobodyn kanssa, joka vaan vittuilee naiselle, mutta josta sitten syntyykin kuohuttavia keskusteluja, tai jotain sinne päin.
Joopa joo, ei miun mieleinen opus sittenkään, vaikka olikin toivelistallani.
Jotenkin vaikutti, että kirjoittaja on kirjoittanut tämän opuksen terapiamielessä, että tästä nyt saa jotain toivon hippuja eron edessä voi hiivatti sentään. En tykännyt ja that`s it.
Laitan kuitenkin luettujen listalle, kun pääsin sentään yli puoliväliin kirjassa.
Anteeksi ja näkemiin :)














 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)