tiistai 7. toukokuuta 2013

Aino Kemppainen: Etsin iloa esiliinan taskusta

Tälle kirjalle ei löytynyt kantta vastaavaa kuvaa googlesta, joten kirjoitus saapi mennä ilman kasikuvaa sitten.
Kirjailijan nimi ja kirjan nimi ovat valkoisella kirjoitettu, kannen väri on sininen ja etukannessa on kuva essun taskusta, jossa on tummaa, turkoosia, vaaleansinistä, kellokukkakuvia, punaista ja valkoinen sydän, yhteensä 16 ruutua eri värisävyineen. Tasku on kantattu yläreunasta punaisella kanttinauhalla.
Herättäjä-Yhdistys, Lapua, 2.painos, Vaasa Oy:n kirjapaino, Vaasa 1984, 66 sivua.

Aino Kemppaisen runot ovat syntyneet kodin piirissä, pienten lasten äidin arjesta. Jokapäiväisen elämän keskellä kirjoittaja löytää pienten ilojen suuruuden, etsii itseään ja tietä Jumalan luo.

Luin kirjan kaikki 47 pientä runoa ääneen. Kirjan lukemisessa meni reilu puoli tuntia, vissiin kait, en niin tarkkaan kelloa syynännyt.
Koskettavia, kauniita runoja. Mukavan lyhyitä ja ajateltavaa antavia.

Isä
pyytämäni viisauden
ja elämäntaidon sijasta
annoit minulle lapsen sydämen
ja läpi elämän säilyvän
tarttumisrefleksin.
(Kirjasen eka runo)

Ei minulla ole yhtään sanaa
Olen vain täynnä 
kiitosta.
Taivas on syksyllä suuri
villinsininen
ja pientä keltaista kiitosta
tulvivat puut
että jokainen niistä
sai elää
tämän kesän.
(Kirjasen vika runo)



1 kommentti:

  1. Hei!
    Kemppaisen runokirjat ovat antaneet minulle kovasti voimia äitimatkallani:)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)