torstai 9. toukokuuta 2013

Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia

Kirjaston kirja, lainasin viikko sitten. Esipuhe ja suomennos Inkeri Koskinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, painanut GGP MEDIA GmbH, Saksa, 2012. Englanninkielinen alkuteos julkaistiin vuonna 1914. 201 sivua.

Draculan luojan Bram Stokerin kuolemasta tuli vuonna 2012 kuluneeksi 100 vuotta ja kauhukirjallisuuden ystävät juhlivat ikoniaan ympäri maailmaa. Stoker hallitsee mestarin ottein perinteisen, kansansaduista, myyteistä ja taikauskosta ammentavan goottilaisen kauhun: kokoelman yhdeksän kertomusta vilisevät synkkiä ennustuksia, yliluonnollisia olentoja, hämähäkin seittien peittämiä vankityrmiä, pyörtyileviä kaunottaria ja aavemaista hämärän väkeä.

Kirja koostuu tarinoista Draculan vieras, Tuomarin talo, Squaw, Kasvavan kullan salaisuus, Mustalaisennustus, Abel Behennan paluu, Rottien hautajaiset, Uni punaisista käsistä ja Crookenin hiekkasärkät.

Eispuhe oli mielestäni loistava, siinä kerrottiin Draculan historiaa ja Stokerin elämästä. Eikä kirjan tarinat mielestäni nyt niin kamalan järkyttävän kauhistuttavia olleet. Tavallaan jopa tykkäsin kirjasta, jota olen Keskisellä katsonut ja ihaillut monet kerrat ja nyt sitten sainkin luettua kirjaston kirjana ja säästin 33,10e, joka näkyy olevan kirjan hintana.

WIKIPEDIASTA:
 

Bram Stoker

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bram Stoker
Abraham ”Bram” Stoker (8. marraskuuta 1847 Clontarf, Irlanti20. huhtikuuta 1912 Lontoo, Britannia) oli irlantilaissyntyinen kirjailija, joka tunnetaan klassisen kauhuromaanin Draculan kirjoittajana.[1]
Stoker syntyi Clontarfissa Irlannissa, rannikkokylässä lähellä Dublinia. Lapsena hän oli sairaalloinen eikä pystynyt ennen kahdeksatta ikävuottaan kävelemään tai seisomaan itse. Aloittaessaan kuusitoistavuotiaana Dublinissa Trinity Collegessa hänestä tuli urheilija ja jalkapallotähti. Stoker opiskeli aluksi matematiikkaa mutta liittyi myös filosofiseen seuraan ja nousi sen puheenjohtajaksi. Nähtyään Henry Irvingin esityksen hän innostui myös näyttelemisestä.
Isänsä jalanjäljissä hänestä tuli virkamies 1870. Seuraavana vuonna hän kirjoitti ensimmäiset teatteriarvostelut. Vuoteen 1878 hän jatkoi novellien ja arvostelujen kirjoittamista, kunnes Irving nimitti hänet Lontoon Lyceum-teatterin talousvastaavaksi. Samana vuonna hän avioitui Florence Balcomben kanssa, jota myös Oscar Wilde tavoitteli. Lontoon seurapiireissä hän tutustui muun muassa James McNeil Whistleriin ja Arthur Conan Doyleen.
Irvingin kiertuejärjestäjänä Stoker matkusti useita kertoja Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Yhdysvalloissa Stoker tapasi muun muassa Walt Whitmanin.
Stoker kirjoitti useita lehdissä julkaistuja novelleja, mutta maineensa hän saavutti romaanilla Dracula, josta on tullut mittakeppi, johon kaikkia myöhempiä vampyyritarinoita verrataan. Romaani ilmestyi 1897, ja se menestyi heti. 1914 postuumisti ilmestynyt Draculan vieras on mahdollisesti jakso Draculan varhaisesta versiosta.[2]
Kokoelma Draculan vieras ja muita kertomuksia sisältää muutakin kuin kauhukirjallisuutta. Ajan romanttista kirjallisuutta lähenevät sen tarinat "Kasvavan kullan salaisuus" ja raamatullisista kuvista sävyjä saava "Abel Behennan paluu". "Rottien hautajaiset" ei sisällä yliluonnollisia aineksia, mutta se on luonteeltaan kuitenkin kauhua. Yksi tarinan "Squaw" hahmoista on amerikkalainen turisti, jonka uhkarohkeus koituu kohtalokkaaksi.[2]
Hänen muihin romaaneihinsa kuuluvat The Snake's Pass (1890), The Jewel of Seven Stars (1903) ja The Lair of the White Worm (1911).
Bram Stoker kuoli 1912 Lontoossa. Saksalainen F. W. Murnau ohjasi jo 1922 Draculasta elokuvan, mutta oikeuksien puutteen vuoksi elokuvan nimeksi tuli Nosferatu ja päähenkilöksi Kreivi Orlok. Stokerin leski Florence Stoker nosti tekijänoikeusrikkomuksesta oikeusjutun, jonka päätteeksi elokuvan kopiot määrättiin tuhottaviksi. Lukuisia kopioita oli jo ehditty levittää maailmalle. Kokonainen kopio alkuperäisestä elokuvasta löytyi kuitenkin vasta 2000-luvulla. Nosferatusta on sittemmin tullut kauhuelokuvan merkittävimpiä klassikkoja.

Suomennetut teokset

  • Haudantakaisia, toim. Markku Sadelehto ; suom. Osmo Saarinen, sisältää Bram Stokerin kertomuksen. Jalava, 1994
  • Kammoittava kreivi: (dracula), suom. Risto Kalliomaa. Nide, 1952.
  • Seitsentähtinen jalokivi. Kaleva (Mich.) : Suom.-amer. kustannusyhtiö, 1904.
  • Squaw: kuunnelma Bram Stokerin novellista, Yleisradiolle suom. ja dramatisoinut Pekka Markkula. Yleisradio, 1985.
  • Dracula. (Dracula, 1897.) Lyhentämättömästä alkuperäisteoksesta suomentanut ja huomautuksilla varustanut Jarkko Laine (1. painos 1977). Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21605-6.
  • Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia. Suom. Inkeri Koskinen. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5782-1.

Siinäpä teille tietoisku Stokerista. Ei mulla muuta :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)