lauantai 11. toukokuuta 2013

Helena Anttonen: Mie rakstan sinnuu, karjalaks

BC-kirjanen, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2007, taskukirjan 1.painos, Minerva Kustannus, 111 sivua.

A sinnuuha mie, a sinnuuha mie
vaa kahtelen silmät veessä.
Miu onnein se on nii outo ja uus,
iha hirvittää sen eessä.
      Eino Leino

Kokoelma maailman kauneimpia rakkausrunoja karjalan murteella.

Huulharpul hää puhaltel
sitä muutama tollari temmaa,
mut lattial kopsaht se soittopel
ko juututtii pussailemmaa.
(Toinen runo kirjasessa)

     Liekuttaja
Hää millo liekuttaa ko kaislikko
a millo on yhtä solinaa
sinertävvää illoo
veen märkii suukkoloi

Vällei häne lempeesä
tassaituu jo toise kans
mut liekutelkoo, veikkone
iha samal viisii liekussaa.
(kolmanneksi viimoinen runo)

 Kivoja runosia, jotka on ensin alkuperäismuodossa ja sitten toisella sivulla on karjalan murteella. Hiukan oli joitakin outoja sanoja, en nyt muista niitä tässä, mutta kiva tätä oli lueskella. Runot on aina mukavia välipaloja lueskella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)