sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Lucy Dillon: Eksyneiden sydänten koti

Kovakantinen, 442 sivua, suomentanut Ulla Lempinen, Gummerus, Bookwell Oy Juva 2011.


 Juuri sydämensä särkenyt Rachel Fielding perii tädiltään talon, Gem-nimisen koiran sekä kokonaisen kennelin Englannin maaseudulla. Hieman vastahakoisesti hän muuttaa Lontoosta Longhamptoniin pieneen kylään ja ryhtyy jatkamaan tätinäs työtä:etsimään löytökoirille niille parhaiten sopivat uudet omistajat.
Lapsettomuudesta käsrsivän pariskunnan, Natalien ja Johnnyn kotiin muuttaa basset Bertie, mutta riittävätkö neuroottinen, jääkaapista varasteleva koira korvaamaan perheen?
Yksinhuoltajaäiti Zoella taas riittäisi tekemistä ilman koiraakin, kun hänen ex-miehensä antaa lapsilleen Toffeen, vilkkaan labradorinnoutajan pennun. Juuri kun Zoe aikoo lyödä hanskat tiskiin ja palauttaa koiran, se johdattaa hänet kylän lääkärin Billin ja hänen villakoiransa Lulun luokse.
Pikku hiljaa Rachelkin löytää itsestään koiraihmisen ja saa huomata, että löytökoirilla on kyky mullistaa uusien omistajiensa elämä ja kyseenalaistaa kuka oikein taluttaa ja ketä.


Sain luettua tänään kirjan vähän yli kuuden, ihme ja kumma, sillä tahkosin kirjaa melkein kuukauden päivät. Ens alkuun tarina ei tahtonut muovautua millään mun mielessäni soveliaaksi tarinaksi, kun niin rikkonaista oli lukeminen, että jaksoin vain sivun pari lukea kerrallaan ja lukuhaaste tuntui työläältä! Luin tämän kuitenkin osana aakkoshaastetta tuolla bc-puolella ja sian kuin sainkin selätettyä haasteeni ja sain tän luettua ennen vuoden vaihdetta :)
Tarina oli aikasta mukava, mutta mielstäni vähemmän olisi saanut olla ihmisiä tarinassa, sillä tarinan kerronta hyppeli ihmisestä toiseen ja miä en aina ainakaan pysynyt perässä, että kuka kukin on, mutta sitten kun kirjan loppupuolella aloin enempi lukea kerrallaan tarina muovautui vallan ihastuttavaksi kokonaisuudeksi ja kirjasta jäi hyvä mieli, jolle toivoisin kyllä jatkoakin saavan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)