maanantai 30. syyskuuta 2013

Pakoilua netissä...

Olen yrittänyt koko päivän touhuta kaikenlaista. Aamulla kävin kävely-postituslenkillä, laittamassa matkaan kolme kirjaa. Sitten olin netissä ja vaihdettiin vanhemman veljeni kanssa viestiä siitä, että hankitaanko viikonloppuna poisnukkuneen lähisukulaisen hautajaisiin adressia. Minä olin kovasti sitä mieltä, että se on hankittava, sillä eihän asiaa voi vain olan kohautuksella ohittaa. Sain siis eilen iltasella uutisia ysikymppisjuhlista, jossa nuorehko naisimmeinen oli saanut kohtatuksen ja menehtynyt siihen, mitään ei ollut tehtävissä. Kyllähän se itkettämään laittoi, kun äidiltä sain kuulla suru-uutiset. Niin sitten kävin kaupalla ostamassa adressin. Pisti kyllä väkisinkin itkun silmään värssyjä plaratessa ja kun vielä sopivasti kaupan radio soitti Yölinnun Mä putoan-biisiä, joka jo itsessään on itkettävä...
Mä putoan-biisi

Olen kirjoittanut kirjeitä tänään, huomenna on lähdössä kolme vastauskirjettä maailmalle, ei ollut enempää postimerkkejä, vähän harmittava juttu, mutta ei aamupäivällä tullut mieleenkään, että oisin tarvinnut postareita lisää. No, saapa joku toinen päivä jatkaa kirjeitten kirjoittelua, johan tuossa kolmessa on ihan tarpeeksi :)
Laitoin pyykit peseentyyn ja värkkäsin edellise, jo kuivuneet kaappiin. Hetkeäkään en ole osannut vain istua hiljaa mietteissäni, koko ajan pitää tehä jotain. No, kun lisäsin tuon linkin, niin johan taas tuppasi silmiin kyyneleet,kun muistin aamupäivää kaupassa, kuinka vaikeaa oli löytää se oikea adressi. No, meidän, minun ja kahden veljen yhteisessä adressissa on kannessa ihania sinisiä, vähän hyasintin näköisiä kukkia ja runona seuraava:

"Aika kuluu,
suru muuttaa muotoaan,
kyyneleet puhdistavat,
muistot säilyvät."     

Adressissa ei lue mitään, kenenkä kirjoittama runo on, mutta adressin hinta on mennyt diabetestyön hyväksi, adressissa Ähtärinjärven Diabetesyhdistys ry-nimi.
Minusta tuo adressi oli kaupassa olevista kaikkein kaunein ja sopivin, nuoren ihmisen muistolle. Minulle on niin kovin tärkeää nuo korteissa yms. olevat värssyt. Itsekin joskus nuorena keräillyt runoja vihkoihin, mutta en enää aikoihin ja joitakin on tullut myös itsekin kirjoiteltua. Muistan, kun olin mummolleni omaishoitajana, niin kirjoitin päiväkirjassa olevien takasivujen täytteeksi kaipaavia runoja. Olin silloin niin lätkiintynyt siihen Janiin. Joo, hänhän oli kuvioissa vielä viikkokin sitten, sellainen soutaa ja huopaa-tyylinen systeemi, niin sitten kun pyysin häntä tänne kyläilemään, niin johan alkoi tulla tiukkaa aikataulua ja sitä ja tätä, mutta että mä voisin mennä hänen luokseen. Siinä vaiheessa mulla alkoi kellot piristä suoraan sanottuna ja sen illan ja vielä seuraavana aamuna mietin asiaa, että eihän siitä hitto soikoon tule mitään! Niin miä sitten viskasin juttuhun sen viimoisen pisteen.

2 kommenttia:

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)