perjantai 27. syyskuuta 2013

Robert Åsbacka: Urkujenrakentaja

Huutonetin kautta 19.3.2013, 5,50e kovakantinen 264 sivua, suomentanut Katriina Huttunen, Schildts Förlags Ab, 2008, painanut Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä, 2008.

Thomasson asuu pienessä rannikkokaupungissa Pohjanmaalla ja viettää hiljaisia eläkepäiviä. Elämäntyönsä Thomasson on tehnyt kauppiaana ja varastopäällikkönä Viking Sallylla, laivalla joka myöhemmin kastettiin Estoniaksi. Vaimonsa Sirin katoamisen jälkeen Thomasson on erakoitunut. Hän on rakentanut kerrostaloasuntonsa olohuoneeseen barokkiurut, jotka odottavat Sirin paluuta. Mutta Siri ei palaa. Estonian mukana uponneita ei koskaan nosteta meren pohjasta.
Kun Thomasson kaatuu ja nyrjäyttää nilkkansa, hänen elämäänsä tulee kuin väkisin uusia ihmisiä ja hän tajuaa ettei sittenkään ole yksin. Loukkaantuminen sysää liikkeelle myös muistojen ja tapahtumien ketjun, yhden ihmiselämän kokoisen myllerryksen. Thomasson joutuu taas kerran pohtimaan oman elämänsä valintoja, kaikkea sitä mitä ei saa tekemättömäksi, sitä mihin ei ole voinut edes vaikuttaa. Mikä lohduttaa, kun kaikki on mennyt - kirjallisuus tai musiikki, unohdus vai anteeksianto?

Pienoisromaanin taiturin haikean kaunis kertomus rakkaudesta, elämän hauraudesta ja sovinnon tekemisestä menneen kanssa.


Kyllä suhteettoman kauan tuli tahkottua tämän kirjan parissa.
Kuinka yllättävää, että justaan nyt syyskuussa tätä aloin lukea, kun tässä kirjan tarinassa sivutaan Estonian uppoamista ja siitä tulee huomenna 28.9.2013 kuluneeksi 19 vuotta (28.9.1994).
Muistan tuon kyseisen päivän surullisena ja mustansynkkänä, sillä telkkaristakin tuli vain jotain urkumusiikkia, surullista sellaista. Mitä nyt väliin tuli uutisia siitä, kuinka monia on menehtynyt laivan upotessa.
Kirjan  kansikuva on kyllä vallan oivallinen tähän kirjaan, kuvaa hienosti kirjan kehitystarinaa, joka tässä kirjassa on.
Kävi kyllä sääliksi vähän kirjan päähenkilöä Thomassonia, sillä hän joutui tarinassa kokemaan niin paljon ikäviä asioita. Tykkäsin kyllä alusta saakka lukea tätä kirjaa ja pyrinkin alkuun lukemaan aina luvun kerrallaan. Eikä loppuakaan kohden lukeminen kovinkaan kiihtynyt. Takarajana oli saada kirja nyt viikonloppuna luetuksi, mutta siankin luettua jo tänään, joten saan kirjan pikapuoliin uudelle lukijalle. Osallistun tällä kirjalla aakkoshaasteeseen ja lähetänkin kirjan sädekirjana eteenpäin. Sädekirja tarkoittaa tuolla bookcrossingin puolella sitä, että viimeinen lukija päättää kirjan kohtalon, vapauttaako kontrolloidusti uudelle lukijalle, vai jättääkö kirjan villinä vapautuksena jonnekin sivustolla mainitsemaansa paikkaan. Että tällaista :) Ihan hyvä, vaikkakin hiukan raskas lukukokemus, monine vastoinkäymisineen. Kannatti hankkia kirja ja vielä lukea loppuun saakka.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)