sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Riikka Pulkkinen: Totta ÄÄNIKIRJA

Kirjaston äänikirjana lainattu ja justaan kuuntelu lopetettu. Sisältää 9 cd:tä ja kesto 10 h 40 min. Minulla oli tämä kirjakin ostettu kirpparilta, mutta laitoin lukemattomana menemään eteenpäin.
Otava 2011 Äänitys Silencio Oy, Lukija Elsa Saisio.

Totta on kertomus kolmen sukupolven naisista, muistin pettävyydestä, valheen armollisuudesta ja ehdottomasta rakkaudesta. Riikka Pulkkinen kuvaa herkin vedoin niitä pieniä liikkeitä, joilla ihmisen mieli käsittelee kaikkein isoimpia asioita.
"Rakkauden alku tarvitsee unia. Se tarvitsee heräämistä unista, ajatuksia joita ei osaa heti paikantaa. Se tarvitsee välimatkan, etäisyyden jonka voi kuroa umpeen palauttamalla mieleen toisen yksityiskohdat; sellainen suu, leuka. Sellainen painauma ranteessa. Ja se katse! Entä se nauru! Ja se lause puista!"

Tässä nyt tuli vähän samantyylisyyttä, kuin joku hetki aiemmin kuuntelemassani Sofi Oksasen kirjassa, että hypitään aikakaudelta toiselle, vaikka sitten mitään muuta yhtäläisyyttä sei ollutkaan. Eipä tämä kirja pääse lempiopuksien pariin, mutta ihan sivistyksenäkin halusin kuunnella tämän äänikirjan, sillä tämä olt niin monen bookcrossaajan toivelistalla, että ihmetyttää kyllä, notta miksi? Ei tässä nyt mitään maata mullistavaa tapahtunut. Päällimmäisenä jän mieleen se naisen kuolema ja siinä samalla tuli muisteltua omaa mummoa, mutta onneksi ilman itkua tällä kertaa :) Ihan jees äänikirja, mutta kirjana tuskin oisin jaksanut lukea loppuun.

2 kommenttia:

  1. Jos haluaa oppia kirjoittamisesta ja haluaa oppia kirjoittamaan proosaa, niin Totta kannattaa lukea ajatuksella ja tarkaan. Siitä voi oppia, miten kirja tehdään. Miten aikamuotoja käytetään ja miten kertojaa vaihdellaan sekä mitä epäluotettava kertoja tarkoittaa. Eihän oikeassa elämässäkään ole niin, että kaikki puhuttu olisi totta, vaan ihmiset puhuvat (ja myös ajattelevat) niin mkuin haluaisivat asioiden olevan.

    Ja kuolema lopulta tekee asioista merkityksellisiä, silloin totuudellisuus tulee lähemmäksi. Kuolevalle ei ole enää niin väliä, miltä "totuus" näyttää.

    Minni

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Minni :) Minun kirjapäivitykset kun tulevat melkein heti, kun olen jonkun kirjan lukenut, tai kuunnellut, tässä tapauksessa, niin ei ole saanut otettua "etäisyyttä" tähänkään opukseen. Mukava oli kyllä kuunnella Elsa Saision lempeää ja rauhallista kerrontaa :) Jos en olisi tästä niin pitänyt, olisin kyllä jättänyt kuuntelematta. Nyt, kun kuuntelemisesta on jo pari päivää, muistot opuksesta lempeytyvät :) Minua jäi hiukan mietityttämään kommentissasi oleva epäluotettava kertoja..

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)