keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Åsa Larsson: Kunnes vihasi asettuu

Olen saanut pokkarin voitettuani syyskuun kirja-arvonnan 2011 ja nyt vasta tuli pokkari lukuun, yli 2 vuotta oltuaan hyllyssäni.
Otava Kirjapaino Oy Keuruu 2010, 280 sivua, suomentanut Sanna Manninen, kolmas painos, Rebecka Martinsson-sarjan neljäs opus.

Silloin oli yhdeksäs lokakuuta. Ilma oli kylmä. taivas hyvin sininen. Meillä ei ollut aavistustakaan, että kuolisimme. Että huutaisin suu täynnä vettä. Että meillä oli enää viisi tuntia jäljellä.
Huhtikuussa Torniojoesta löytyy nuoren tytön ruumis. Isoisoäitinsä luona asunut Wilma ja hänen poikaystävänsä ovat olleet kadoksissa jo kuukausia. Ruumiinavauksessa selviää, että Wilman ruumista on siirretty. Kiirunan poliisit alkavat rikoskomisario Anna-Maria Mellan ja syyttäjä Rebecka Martinssonin johdolla kysellä kylillä nuorten liikkeistä. Pienessä kyläyhteisössä äärimmäisetkin keinot otetaan käyttöön, jotta enneisyyden salaisuudet säilyisivät salaisuuksina.
Ruotsin lapin karuihin maisemiin sijoittuvassa menestyssarjassa ovat ilmestyneet myös kirjat Aurinkomyrsky, Sudentaival ja Musta polku.

Kirja piti hyytävässä otteessaan kyllä alusta saakka ja kolme iltaa tämän kirjan parissa vierähti hyvinkin jännittävästi.
Jotenkin oli hellyttävää, kun Wilma seikkaili kirjan tarinassa henkiolentona alusta loppuun asti. En osaa nyt muuta sanoa, kuin, että tykkäsin tarinasta, vaikka se niin järkyttävä olikin, että ihan tulee ittellekin kylmä tarinaa ajatellessaan. Mutta kaikki jännä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin kirja ja kirja jatkaa matkaansa kenties jo huomenissa, hippakirjana, sillä hippasin tällä erästä crossaajaa maanantaina. Että sellaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)