sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joel Haahtela: Perhoskerääjä

Olen saanut kirjan tämän loppuvan vuoden helmikuussa ylläritoivelistaräpäkkinä. Miettikäätten sitten ihan itte itteksenne, että mitä moinen mahtaa tarkoittaa. Kirja on kovakantien, 189 sivua, Otava Keuruu 2006.

Jokainenhan tietenkin ymmärtää, etten minä vielä tässä vaiheessa kirjoita omia ajatuksiani kirjasta, vaan otteet ovat TAKAKANSITEKSTIT JA LIRPAKEJUTSKAT, NIH! Ettäs sen sitten tiiätte!!!!!!!!!

Muistot ovat hauraita ja läpikuultavia kuin uni, katoavaisia kuin parnassius phoebus.
Romaani, jonka tunnelma vaikuttaa lumouksen tavoin.

Mies saa asianajajalta kirjeen, jossa hänen kerrotaan saaneen perinnön. Testamentin on tehnyt Henri Ruzicka, Suomessa asunut saksalainen, josta hän ei ole koskaan kuullutkaan.
Kun mies lähtee tutkimaan perintöään, hän löytää villiintyneen puutarhan keskellä uinuvan talon, talosta valtavan perhoskokoelman ja kirjeitä Saksasta Anna Prinz - nimiseltä naiselta.
Alkaa matka Eurooppaan ja menneisyyden arvoituksiin.

JA NYT ON MINUN AJATUSTENI VUORO:
Aloin lukea kirjaa jo hyvissä ajoin ennen joulua, sillä yritin saada kirjan matkalle, kun olin hipannut opuksella erästä kanssacrossaajaa jo 13.12., mutta niin vain kävi, että eihän tämän lukemisesta tahtonut tulla yhtikäs mittään, kun ei tämä ollut mitenkään jouluinen opus ja jouluna on jotenkin pakottava tarve lukea vain ja ainoastaan helppoa ja ihanaa joulutekstiä.
Tämän opuksen loppuun saattaminen sitten venähti, sillä luin ennen joulua ja jouluna muutamia muita kirjoja, joista ei hutsittanut tehdä tänne mitään merkintöjä, sanompahan vain, että tämä opus olt jo 101.opus tänä vuonna. Viimeksi olen tainnut tehdä arvion kirjasta numero 92. Että siltä pohjalta.
Tässä opuksessa oli ihan kaunista maisemakuvailua, mutta siltikään tämä kirja ei tuottanut toivottua tulosta minun kohdallani ja ennakko-odotukset kirjasta olivat aika korkealla ja sitten tästä lukemisesta tulikin pakkopullaa saada tietää, mikä oikein olt miehiään tämä salamyhkäinen Henri Ruzicka.
No, ei tämä paha opus ollut lainkaan, mutta odotin vähän vielä monikiemuroisempaa yhteyttä tälle saksalaismiehelle ja perinnönsaajalle. No, menihän se näinkin.
Huomenissa kirja jatkaa matkaansa etiäpäin :)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)