sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Takakansiteksti kopsattu Gummeruksen sivulta, sillä ehdin jo pakata kirjan huomista postitusta varten:
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella. 

Kirja on siis ilmestynyt tänä vuonna ja sivuja kirjassa olt 281. Sain kirjan tänään luettua :) Tiistaina sain paketin, jossa tämä kirja oli mukana.
Kaiken sen häslingin keskellä, mitä tässä kirjassa olt, niin minulle huokui kuitenkin kirjasta sellainen rauhaisa tunnelma. Tykkäsin kyllä lukea kirjaa ja ihmettelin alkuunsa kirjassa olevia blogikirjoituksia, että vieraileeko kirjan päähenkilö Vilja jonkun blogissa, mutta kirjassa paljastuu kyllä blogin kirjoittajan henkilöllisyys, jota en just tässä kyllä kerro, se jääköön arvoitukseksi, jos joku halua lukea tämän kirjan. Suosittelen kyllä lämpimästi tutustumaan tähän opukseen.
Lopussa oleva epilogi kyllä vei kirjan pisteitä minulla roimasti, sillä en oikein ymmärtänyt vertauskuvauksellista kerrontaa epilogissa ja mielestäni sen oisi saanut jättää kirjoittamatta tähän kirjaan. Tämähän olt vain minun mielipiteeni.
Sain tämän kirjan luettuani aakkoshaasteen selätettyä, eli 29 aakkosta, 29 kirjaa :) Hyvä minä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)