perjantai 3. tammikuuta 2014

Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet

Joululahjaksi saatu, kovakantinen, 242 sivuinen kirja, Tammi, Helsinki 2013.

TAKAKANSITEKSTI:



 Vuoden 1998 tangokuningatar Kirsi Ranto kertoo, miten onnenhuuma ja suosio vaihtuivat loppuunpalamiseen. Hän menetti niin uran, avioliiton kuin elämänuskonkin ja nämä kokemukset johdattivat hänet voimallisen kysymyksen äärelle: "Kuka minä olen?"

Ole se valo joka olet on inspiroiva omaelämänkerrallinen seikkailumatka ja kertomus avautumisesta ilolle ja rakkaudelle. Johdattajina matkalla toimivat enkelit ja halaava hyväntekijä Äiti Amma, jonka ashramissa eli henkisessä keskuksessa Intiassa Kirsi nykyisin vierailee kahdesti vuodessa.
"Enkelit ja Amma eivät edusta minulle mitään erityistä uskontoa, vaan he ovat opettaneet minulle syvempää itsetuntemusta ja valoisampaa elämänasennetta. Toivon, että lukiessasi tätä kirjaa näet kaiken sen ohjauksen, jota sinäkin saat osaksesi. Mikään ei ole sattumaa. Et ole koskaan yksin."
Kirjan mukana on Kirsi Rannon musiikkia sisältävä cd, joka johdattaa lukijan meditaatioon, rentoutumiseen ja hiljentymiseen.
 
OMAT TUNNELMAT KIRJASTA:
 
Tykkäsin lukemastani erittäin paljon, sain kirjan aamutunteina luettua loppuun ja harmittaa suuresti, että nyt se on luettu.
Mukana tuli myös cd-levy, jota en ole vielä kuunnellut, mutta meinaan tänään sen kuunnella.
Kirja kertoi aika niukalti Kirsin lapsuudesta, pääosaa esitteli ensin keikkailu ja sitten vuoroon tuli Äiti Amma, josta kerrottiin kirjassa aika useaan otteeseen. Ei se paha juttu ollut, ei sinne päinkään, vaan se oli todella kiinnostava luettavaa, millainen vaikutus yhden intialaisen naisen halauksilla ihmisiin on ja millaista vetovoimaa nuo halauksen saajat sitten alkavat tuntea Ammaa kohtaan. Tämä oli muuten ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Äiti Ammaan liittyen ja siinäkin mielessä tämä oli kiehtova lukukokemus. Kirjassa kerrottiin myös enkeleistä, jotka kiehtovat myös minua. Oli jännää, kun tässä yhtenä päivänä olin tunnin tupluureilla ja kun tuli aika herätä, niin tunsin käden päälläni kylmän, ihan kuin puhalluksen. Siihen en vielä herännyt, mutta pienen hetken perästä heräsin tupluurilta virkeänä ja sitten kun seuraavan kerran luin kirjaa, niin Kirsi kertoi jossain kohdassa kirjan tarinaa, että välillä hän tunsi kylmän puhalluksen tms ja minua huvitti, kun minua oli justaan herätelty moisella tuulahduksella :)
Enkeleitä ja villasukkia, oli kuin tehty kirja minulle. Kirja taitaa mennä seuraavaksi äidilleni lainaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)