torstai 27. maaliskuuta 2014

Seitsemän vuotta!

Niin pitkä aika on eräästä tapahtumasta, joka on aina näin maaliskuussa kovasti mielessäni. Se ei ole mikään hauska juttu, mitä tässä muistelen, vaan aika ikävä juttu :( Tuopi kyyneleet väkisinkin silmiin, kun kyseistä aikaa muistelen.
Onneksi tänään sain jotain kivaa ja uutta, virkistävää muisteltavaa, sillä Mies kävi taasen kylässä, vaikka odotin vasta viikonloppuna tapaavani hänet, mutta hänpä yllätti taas minut :)
Olihan se taas ihanaa viettää Miehen kanssa iltapäivän tunteja. Tällä kertaa oli tarjolla muutakin, kuin pelkkää kahvia, kun olin käynyt aamulla kaupassa. Viimeksi juotiin Miehen kanssa vain pelkät suhveet, kun ei ollut leipää kummosempaa tarjottavaa, mutta Miehelle kelpasi silloin sekin.
Tänään vähän tuuletin ajatuksiani Miehelle, sillä kerroin tuon vuosien takaisen tapahtumista, pelkäsin kyllä kertoa, mutta mielestäni oli hyvä syy kertoa ja jo korkea aikakin avata sanaista arkkuani Miehelle. Eipä hän kovin pahasti juttua ottanut, vaikka etukäteen pelkäsin Miehen reaktiota. Hän vaan sanoi, että en mä hänestä niin vain pääse eroon :) Sanoin sitten Miehelle, että olen usein miettinyt, että kuinkahan kauan hän jaksaa minua katsella, olenhan häntä aika paljon vanhempi, että hän löytäisi nuorempaakin seuraa. No hän sitten sanoi, että ei ne mua parempia kyllä ois ja suuteli minua, etten enää löpisis moisia asioita :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)