tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tuuli Reijonen: Silta

Mielenterveystoimiston saa ottaa-pöydän antimia, 14.11.2013. Kovakantinen, 176 sivuinen, Otavan Kirjapaino, Helsinki, 1950.

 Kirja alkaa tarinalla koulun opettajasta ja perjantai viimeisistä oppitunneista. Oppilaat kiittävät jälkeenpäin opettajaa hienoista tunneista. Sitten tarina siirtyy miettimään, kenestä kirja tulee kertomaan hieman yksityiskohtaisemman tarinan ja lopulta päätyy Mariikkaan. Hän on kerrostalossa asuvan professorin ensimmäisestä avioliitosta, tytön äiti on kuulemma juttujen mukaan karannut Pariisiin, eikä pidä mitään yhteyttä tyttäreensä. Professori on mennyt uusiin naimisiin ja Mariikkalla on pikkuveli Pertti.
Tapahtuu yhtä ja toista ja tyttö eroitetaan koulusta ja hän karkaa Tukholmaan töihin. Siellä taaskin tapahtuu kaikenlaista, kunnes Mariikka kohtaa vanhan tuttavaparin ja lopulta hän saa rahat Pariisin matkaa varten. Tarina jää mukavan avonaiseksi lopussa, että tälle kirjalle olisi vaikka saanut jatkoakin.

Omat tunnelmat kirjasta: Kyllä mä tykkäsin tästä, vaikka alkuun tuntui siltä, että ei hitsiläinen, mä en kyllä jaksa tällaista tarinaa kovin pitkälle lukea. Kuitenkin olen lukenut tätä nyt jo toisena päivänä, vuorotellen yhden enkunkielisen kirjan kanssa ja tänään haluisin lukea tämän kirjan loppuun ja niinhän mä pääsin loppuun saakka. Tässä oli ripaus sitä uskonnollisuuttakin, mitä joskus lukemistani kirjoista kaipaan, välistä tämä oli ahdistavakin, mutta loppu oli ihan kohtuu hyvä, jäi sopivan avoimeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)