torstai 5. helmikuuta 2015

Itkuinen ilta

Sain hätinä katsottua kauniit ja rohkeat, kun itkeminen alkoi. Kyyneleet silmien sumentamina sain jotakuinkin pyykit telineelle kuivumaan, pakkohan se olt, ettei jää koriin märäntymään. No, ei mulle kyllä koskaan niin ole käynytkään, aina olen saanut pyykit kuivumaan, vaikka se työlästä hommaa onkin ja toinen on sitten vaatteiden viikkaus kaappiin, yleensä ne onkin telineessä niin kauan, että ne tulee käyttöön. Joskus saatan innostua laittaan vaatteiden kuivumisen jälkeen ne kaappiin nopsaankin, vaan en aina. Toinen on siivous, mitä en voi sietää. Imuroiminen on se, jota silloin tällöin, pakon edessä teen. Kyllä mä olen niin läpimätä akka ja laiska ku saapas ja masentunut :( Mä en halua itkeä, mutta minkäs teet. Mun ainut iltani ilo on se, että olen läppärillä siihen saakka, kunnes meen nukkumaan. En osaa keskittyä edes kirjan lukemiseen, joka se edes sais mun ajatukset tästä yksinäisyydestä pois. Päivä oli ihan kiva, vaan nää illat on niin tätä, että mä vaan istun läppärillä ja vaellan sivustolta toiselle. Blogissakin käyn kymmeniä kertoja, vaan mitäs ihmeellistä täällä on, ei niin yhtään mitään. Joskus satunnaisesti joku saattaa heittää jonkun kommentin, eipä muuta. Mut nyt mä jatkan nettimatkaa toiselle sivustolle ja yritän lopettaa tän itkemisen.

1 kommentti:

  1. Tutulta tuntuu tuo vaikeus saada asioita tehdyksi. Minullakin oli muutama vuosi sitten masennuskausi, ja yksinkertaisetkin asiat tuntuivat välillä ylivoimaisilta aloittaa. Ja päätöksenteot. Sitä tunsi ikäänkuin katselevansa itseään ulkopuolelta, että tuossa se raukka yrittää tehdä jotain. Ei ollut kivaa se. Mutta sinulle toivon parempaa tätä päivää! T. Eräs lukija

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)