keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ikävä olotila taaskin jyllää

Minnuu ahistaa, ärsyttää. Kohta taaskin on nukkumaan mentävä. Miksi minusta onkin tullut sellainen, että seiskaan mennessä on oltava sängyssä jo odottamassa nukkumattia? Miksi? En halua en en en. Mä en halua ottaa rauhoittavaa tähän ahdistukseeni. Haluan olla vahva ja voittaa tämän tuskaisuuden ja ahdistuksen ilman pilleriä.
Ei ole yhtään kivaa. Onneksi tänään on jo keskiviikko ja ylihuomenna on jo perjantai ja toivon mukaan rehvi-ilta tiijossa. Eihän mikään ole niin varmaa, kuin epävarma. Ja sitähän minä olen, aina vaan, vaikka Mies viimeksi piti minulle oikein Puhuttelun tästä mun epävarmuudestani ja peloistani. Kyllä se hetkeksi helpotti, mutta entäs nyt? Tunnen itseni niin rumaksi ja vanhaksi ja inhottavaksi ja tietenkin mua alkoi itkettään, minkäs sille mahtaa.

Katsoin ennen kauniita ja rohkeita aika hyvän leffan, josta olen maksanut vain euron: Lukematon rakkaustarina olt sen nimi.
Leffa kertoi kolmen tason tarinan jossa elettiin 1900-luvun alussa, 1970-luvulla ja 2000-luvulla. Eritason tarinat limittyivät toisiinsa ihanalla tavalla. Kertoi naisten kirjallisuuden, vois sanoa, että kioskikirjallisuuden kustantamosta. Ainakin minun mielestäni. Tykkäsin elokuvasta, sillä tässä oli romantiikkaakin ja vähän sellaista jännittävyyttäkin, että kuinka tulee loppuviimein käymään. Sopi kyllä tähän päivään vallan makoisasti tämä elokuva, joka kesti reilun tunnin, että neljältä kun aloitin, niin puoli kuudelta pääsin Kauniiden ja Rohkeiden pariin :) Ei mulla muuta. Tuli jo parempi mieli, kun kirjoitin tästä katsomastani elokuvasta. Suosittelen.

1 kommentti:

  1. Piä vaan miehen puheet mielessäs ku alkaa tuntuu ettei kelpaa. Mies tykkää siusta sellasena ku olet. Mie olen ite aina ollut kauheen epävarma ittestäin mut oon näin oppinut ajattelemaan. Me naiset ei tajuta aina tätä että ollaan hyviä näin. Jokaisessa on omia huonoja puolia ja tämä koskee miehiä myös.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)