torstai 19. maaliskuuta 2015

Vanhat traumat pinnassa

Lueskelen aina luvun kerrallaan tuota Jojo Moyesin kirjaa ja tänään tuli ekaa kertaa itku, kun sain luvun 17 päätökseen. Nousi pintaan 20 vuotta sitten tapahtuneet asiat, tai toinen tapahtui syksyllä 1995 ja toinen syksyllä 1996. Kyseisistä tapahtumista kerroin vasta terapeutille joitakin vuosia sitten ja sairaalassa ollessani työstin asiaa 2007 keväällä. Nyt sitten tapahtumat vyöryivät ylitseni, kuin hyökyaalto ja muistan nuo tapahtumat niin elävästi ja parit muutkin tapahtumat niiden lisäksi. Tapahtuneista asioista ei tiedä edes mun äitini, enkä kait koskaan uskalla hänelle kertoakaan. Miksei kukaan näe, kuinka rikkirevitty mä olen sisältä?????? Tässä ei pienet pään silittelyt ja kauniit sanat auta. Siksi olen laittanut itteni läskistymään, ettei kukaan haluaisi mua ja sit mun elämääni tuleekin Mies, joka puhuu mulle kauniita asioita minusta, mutta häne ei tiedä minun sisintäni. Mitä olen joutunut kokemaan. Piru vie, mä en säästele sanojani: MUT ON RAISKATTU, ei kerran, vaan KAKSI KERTAA!!!! Siitäs saitte!Kiitos vaan saatanasti Jarmo ja Jaakko!!!!!! Tässä syy, miksi vihaan teitä paskiaiset!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)