keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Miltä nyt tuntuu?

Olen ilmoittanut liittoon ja työkkäriin, että olen saanut lopullisen eläkkeen. Liittoon laitoin sähköpostia ja työkkäriin soitin. Tuon soiton jälkeen tuli pieni itku, kuitenkin kerkesin olla työkkärin listoilla 22 vuotta, 18 vuotiaasta lähtien, kun tein vain pätkätöitä. Nyt ei tarvitse enää mitään lappujakaan toimittaa työkkäriin, minut on poistettu listoilta. *syvä huokaus*
Piti sitten käydä postituslenkillä postittaan kolme kirjaa matkalleen ja Kelan asumistukilippulappupyyntökirje matkalleen, lähtevät vasta huomisaamuna laatikosta, mutta ovatpa jo valmiiksi siellä. Oli kivaa kävellä tuulessa ja auringon paisteessa. Mulla oli ihan toppavaatetus, sillä normihousuilla ois käynyt kylmä viima housujen läpi. Olihan se vähän lämmintä puuhaa kävellä viiden asteen lämmmössä toppavaatteissa, mutta enpähän laita pahakseni, eipä ainakaan palellut.
Postituslenkin jälkeen rohkaisin mieleni ja soitin vielä verovirastoon ja kyselin, että pitääkö ennakonpidätysprosenttia muuttaa, mutta heidän mielestään asia on reilassa. En sitten ymmärää, mitä KELAn immeinen puhui jostain isosta prosentista. No, tulipas sekin asia nyt sitten hoidettua.
Niin, miusta tuntuu nyt, että vuosikymmenen urakka on päätöksessään ja eräs kausi elämässäni on takanapäin, ei ihan heti ainakaan lappujen täyttöä ole tiedossa, enkä ole töihinkään menossa, kun vasta eläkkeen olen saanut, määrättömäksi ajaksi. Johan tässä tuli soudettua ja huovattua 2007 vuodesta lähtien, että 8 vuotta ja eläkepaperit on mulla. Kiitos, kiitos, kiitos! Ei enää päivääkään laitoskeittiöhommia meikämuijalle. Jotain muuta bisnestä tilalle.
Hitsi, kun mulla on niskat ihan juntturassa, kun päätä kääntelee, kipeetä kipeetä :( Mutta juu, onnellinen, mikä onnellinen olen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)