perjantai 17. huhtikuuta 2015

Perjantai-iltaa

Täällä on nyt hetkeksi jätetty vauvakuumeilu taka-alalle, sillä kuuntelen tänään taaskin lätkää yle puhe-kanavalta ja kuikuilen netissä tässä iltaan saakka. Tänään ei ollut rehvejä Miehen kanssa. Ikävä on kyllä kovin suuri, mutta täytyy vielä jaksaa viikko odottaa. Pitää kasvattaa kaipuuta ja ikävää. Oishan mä saanut Miehen tänäänkin varmaan kylään, mutta jotenkin vain tuntui siltä, että pitää saada tehhä nyt omia juttuja ja varsinkin kuunnella lätkää, jänskätän Tapparan puolesta ja Tietenkin Jyppi sais voittaa Lukon ja viedä pronssia.
Onpa kivaa, kun tekisi hyvää mieli, mutta yritän pysytellä erossa siitä kaurajutskasta, mitä aina silloin tällöin syön. Pitää käydä viskaan teevesi-keitin päälle ja juoda iso iso mukillinen Prinsess-teetä :)
En ole tänään viitsinyt mainita Miehelle vauvakuumeesta ja näistä tuntemuksista. Olen varma, että näistä asioista tullaan juttelemmaan vielä.
Kiitos vain teille ihanille immeisille, jotka olette jättäneet kirjoitukseeni kommentteja, aina sydäntäni lämmittää, kun joku on jättänyt "tassun jäljen" blogiini. Kiitos, kiitos, kiitos <3
Huvittavvaa, kuinka mulla ajatukset siirtyy asiasta toiseen ihan hetkessä, taustalla kuuluu jo lätkäjuttuja, kun peli on pian alkamassa :)
Ihanaa perjantai-iltaa Sinulle, rakas blogivierailija <3

2 kommenttia:

  1. Heippa �� minun on ihan pakko kysyä rehveistä. Minkä ihmeen takia te näette ainoastaan perjantaisin? Tapaatteko te aina sinun luona?

    Oli varmaan mukava juhlia JYP:n menestystä. Pronssikin on saavutus.

    Mukavaa viikonloppua sinulle ��

    VastaaPoista
  2. Heippasta vaan! Täällä olen aamushveella, vasta tähän aikaan :D
    Ai miksikö rehvataan vain perjantaisin, Miehellä on työ, ja miulla on yö hih hih :D Ei vaan, siitä vaan on jotenkin tullut rehvi-ilta. Ollaan myö muinakin päivinä nähty, mutta useimmin perjantai-iltaisin ja juu, miun luona. Miksikö minun luonani, no se on niin paljon yksinkertaisempaa, sillä Mies on, kuten olen sanonut, minua 8 vuotta nuorempi ja asuu vanhempiensa kanssa. Tämä meidän tarina on vähän omanlaisensa, eli ei mene ihan normipolkuja, että kihloihin jo heti kuukauden jälkeen, vaan pian saamme juhlistaa yhteistä puoltatoista vuotta! Mikä saavutus meikämuijalle :)
    No juu, eiköhän tässä ollut selitystä selityksen perään. Seurataan tilannetta :D

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)